Ajankohtaista

Yrittäjyyden edellytysten turvaaminen ja kehittäminen on työ- ja elinkeinohallinnon keskeisimpiä laajoja missioita. Tavoitteena ovat olosuhteet, joissa sekä toiminnalliset ja aineelliset puitteet että myös yhteiskunnassa vallitseva eetos ja ilmapiiri kannustavat luovuuteen, innovaatioihin, yhteistyöhön, yrittäjyyteen, itsensä toteuttamiseen, uusien asioiden tekemiseen, työllistämiseen ja kestävään kasvuun.

Samalla kun kyseessä on julkisen hallinnon tehtävä ja missio, se on myös meidän kaikkien, kansalaisten, yhteisöjen, yritysten ja yhteiskunnan toimijoiden kannustava haaste. Miten edistämme ja ylläpidämme olosuhteita, joissa kaikenlainen yritteliäisyys, omatoimisuus ja luovuus on arvostettua ja kannatettavaa. On tärkeää, että juhlapuheiden yrittäjyys konkretisoituu ja juurtuu käytännön elämään.

Pian päättyvän hallituskauden laajoista yrittäjyyden edistämisen avauksista on syytä jälleen tuoda esiin hallituksen 21.4.2022 tekemä yrittäjyyden periaatepäätös, joka linjaa keskeisimmät tavoitteet ja toimet, joilla yritysten ja yrittäjyyden toimintaedellytyksiä voidaan pitkäjänteisesti edistää.

Periaatepäätöksen toimeenpanoa tulee seurata ja samalla havainnoida toimintaympäristön muutoksia, erilaisia signaaleja ja reagointitarpeita. Tätä tärkeää tehtävää osaltaan toteuttamaan hallitus asetti viime elokuun lopulla yrittäjyyden neuvottelukunnan. Neuvottelukuntaa tarvitaan yrittäjyyteen liittyvän poikkihallinnollisen yhteistyön ja koordinaation lisäämiseksi sekä sidosryhmäyhteistyön vahvistamiseksi. Yrittäjyydessä tärkeä sidosryhmä ovat yrittäjät itse.

Neuvottelukunnan asettamisen perusteluissa todetaankin, että yrittäjyyden strategisten kokonaisuuksien valmisteluun on tärkeää tuoda keskeisimmän kohderyhmän – yrittäjien – näkemykset. Tämä onkin neuvottelukunnan toiminnan vahva ydin – tuoda esiin yrittäjien ja yritysten näkemykset, ehdotukset, huolenaiheet ja toiveet, ja saattaa ne myös hallituksen ja ministeriöiden tietoon ja tietoisuuteen. Realistinen yrittäjyyden tilannekuva on perusta tulokselliselle yrittäjyys- ja elinkeinopolitiikalle.

Neuvottelukunnan tärkeimmät tehtävät on listattu seuraavasti:

1. Toimia neuvoa-antavana elimenä yrittäjyyteen liittyvissä strategisissa kokonaisuuksissa
2. Tuoda valmisteluun keskeisen sidosryhmän – yrittäjien – näkökulmat ja palautteet sekä antaa ehdotuksia ministeriöille/valtioneuvostolle tarvittavista toimista
3. Keskustella yrittäjyyspolitiikan kehittämisen kysymyksistä sekä edistää poikkihallinollista yhteistyötä
4. Seurata ja ennakoida yrittäjyyden toimintaympäristön kehitystä ja toimenpiteiden vaikutusta sekä tunnistaa tarvittavia toimia kansallisella, EU- ja globaalilla tasolla
5. Vaikuttaa yrittäjyyden tavoitteisiin hallituskausittain muun muassa tunnistamalla tärkeimmät toimenpiteet kilpailukykyisen ja vakaan yrittäjyyden toimintaympäristön kehittämiseksi

Neuvottelukunnan toimikausi jatkuu lokakuulle 2025 saakka. Neuvottelukunnan puheenjohtajana toimii elinkeinoministeri. Jäsenistöstä on 13 yrittäjiä ja 10 muuta jäsentä valtionhallinnosta, yliopistoista ja kuntasektorilta. Jo ensimmäisten kokoontumisten myötä on tullut selväksi, että neuvottelukunnan jäsenistö muodostaa erittäin osaavan, kokeneen ja näkemyksellisen yrittäjyyden kehittämisen yhteisön ja keskusteluympäristön.

Myös onnistuneiden omistajanvaihdosten edistämiseen, omistajuuden kehittämiseen ja yritystoiminnan uusiutumiseen liittyvät kysymykset ovat – kuten niiden luonnollisesti tuleekin olla – vahvasti neuvottelukunnan asialistalla ja keskustelujen aiheena. Paitsi käytännön tarpeiden ja yrittäjyyden käytännön haasteiden ja mahdollisuuksien kautta, omistajanvaihdosasiat tulevat neuvottelukunnan asialistalle myös yrittäjyyden periaatepäätöksen kirjausten kautta.

Yrittäjyyden neuvottelukunnan asettamispäätökseen taustamuistioineen pääsee tutustumaan tästä.

Kaikinpuolinen aloitteellisuus ja aktiivisuus yrittäjyyden ja omistajuuden kehittämisen kysymyksissä on jatkuvasti suotavaa ja toivottavaa. Myös yrittäjyyden neuvottelukunta tarvitsee työhönsä monipuolisesti näkemyksiä, nostoja ja keskustelualoitteita. Näitä näkemyksiä voi hyvin mielellään toimittaa esimerkiksi meille tämän kirjoituksen laatijoille, TEM:n edustajille yrittäjyyden neuvottelukunnan sihteeristössä.

Ollaan yhteyksissä!

Kari Alanko, Yrittäjyyden neuvottelukunnan sihteeristön jäsen
Jaana Lappi, Yrittäjyyden neuvottelukunnan pääsihteeri ja sihteeristön puheenjohtaja
Anne Pesola, Yrittäjyyden neuvottelukunnan sihteeristön jäsen

Kirjoitus julkaistu alunperin Omistajanvaihdosfoorumissa, www.ov-foorumi.fi
Omistajanvaihdosfoorumin tavoitteena on yrityskauppojen ja sukupolvenvaihdosten vauhdittaminen. Hankkeen rahoittajina ovat työ- ja elinkeinoministeriö sekä Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Suomen Yrittäjät, Finnvera, Business Finland, Perheyritysten liitto, Nordea, Suomen uusyrityskeskukset ja Suomen Yrityskaupat. Ov-foorumissa ovat mukana myös SEKES, Suomen Yrityskummit ja Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja Lappeenrannan Teknillinen Yliopisto.

Omistajuus on moniulotteisuutensa vuoksi hankala teema – se on oikeus, tunne, kulttuuri, pääoma, ammatti tai status. Se on myös osaamista, taito, jonka pystyy hankkimaan. Tuo osaamisnäkökulma on erityisesti esillä omistajanvaihdosten edistämisessä. Huolena on, että suomalainen omistaja ei osaa omistaa ja eikä sen vuoksi ole kovin aktiivinen.

Aktiivinen omistaja olisi hyvä tavoite. Aktiivinen omistaja tuntee omistuksensa ja haluaa olla omistaja. Hän kehittää omistuksiaan pitkäjänteisesti ja on sitoutunut yrityksen kehittämiseen ja sen kautta valmis kasvattamaan pääomapanostaan yritykseen. Kehittämistyössään aktiivinen omistaja tuntee erilaiset omistajuuden muodot ja mahdollisuudet ja käyttää niitä monipuolisesti rakentaessaan omistusportfoliotaan. Edelleen hän toteuttaa tarvittaessa erilaisia omistus- ja yritysjärjestelyjä muuttaakseen omistamiensa yritysten kokoonpanoa tai muuttaakseen omistajajoukon kokoonpanoa. Hän voi myöskin hyödyntää mahdollisuuksiaan yhdistää eri yrityksiä omistus- ja liiketoimintasitein, tuottaa siten synergiaa liiketoimintaan ja kasvattaa yritysten arvoa. Aktiivinen omistaja hallitsee vaikuttamisen keinot ja osaa hyödyntää erilaisia vaikutuskanavia saadakseen omistajatahtonsa kuuluville. Tarvittaessa hän hakee neuvoja ja ratkaisuja alan asiantuntijoilta omistusratkaisuissaan.

Aktiivisen omistajan kuvaus näyttää korkeaa osaamista vaativalta työltä. Jos aktiivisen omistajan profiili olisi kovin yleinen, omistajanvaihdospalveluidenkin profiili olisi väistämättä erilainen. Sen sijaan tällä hetkellä omistajanvaihdosten ja omistajanvaihdospalvelujen edistäminen on merkittävältä osalta omistajanvaihdosmarkkinan luomista. Markkina useimmiten ymmärretään tilanteeksi, jossa myyjät ja ostajat kohtaavat. Omistajanvaihdosten osalta tuossa onkin kolme suurta ongelmaa: Myyjien hakeutuminen markkinalle ja ostajien löytäminen markkinalle sekä kohtaanto-ongelma – miten he voisivat tulla toisistaan tietoisiksi ja käydä tehokkaasti kauppaa?

Ne kitkatekijät omistajanvaihdosmarkkinassa liittyvät olennaisilta osiltaan omistamisen osaamiseen ja siihen, että nämä toimijat eivät ole toimissaan kovin aktiivisia. Siten myyjäpuolen omistajia pitää herätellä huomaamaan myyntimahdollisuus, heitä täytyy auttaa laittamaan yrityksensä myyntikuntoon, he tarvitsevat apua yrityksensä hinnoittelussa ja erityistä tukea yrityskauppaneuvotteluissa ja kaupan solmimiseen liittyvissä yksityiskohdissa.

Toisaalta ostajia koskee vastaavanlaiset hidasteet: potentiaaliset ostajat eivät ole havainneet yritysostoon liittyviä mahdollisuuksia eivätkä he osaa tuoda julki kiinnostustaan yritysostoon. Edelleen ostajat eivät osaa toimia yrityskauppatilanteessa ja lopuksi on epäilyksiä, josko ostajat osaavat ottaa ostamaansa yrityksen haltuun ja ohjata sitä kehittymään.

Näihin ongelmiin omistajanvaihdospalvelut ovat vastaamassa – ne kompensoivat omistajan osaamispuutteita ja siten luovat perusedellytyksiä tehokkaalle omistajanvaihdokselle. Omistajaosaamisen nosto jää kuitenkin väistämättä muille tehtäväksi. Uudenlaiset koulutusmallit kuten jatkajakoulut vastaavat tähän tarpeeseen – koulutuksen kautta omistajilla tai sellaisiksi aikovilla olisi jo perusasiat hallussa. On luultavaa, että nämä koulutusmallit eivät riitä – meidän pitäisi saada omistajuuteen liittyvät teemat osaksi liiketalouden koulutusta pysyvämmin. Voisiko jokainen ekonomi tai tradenomi saada perustaidot jo opiskellessaan? Ehkäpä omistajanvaihdospalvelut voisivat silloin kehittyä kohti omistajanvaihdosten erityistehtäviä?

Timo Pihkala
professori, LUT-yliopisto

Kirjoitus julkaistu alunperin Omistajanvaihdosfoorumissa, www.ov-foorumi.fi
Omistajanvaihdosfoorumin tavoitteena on yrityskauppojen ja sukupolvenvaihdosten vauhdittaminen. Hankkeen rahoittajina ovat työ- ja elinkeinoministeriö sekä Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Suomen Yrittäjät, Finnvera, Business Finland, Perheyritysten liitto, Nordea, Suomen uusyrityskeskukset ja Suomen Yrityskaupat. Ov-foorumissa ovat mukana myös SEKES, Suomen Yrityskummit ja Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja Lappeenrannan Teknillinen Yliopisto.

Olen jo 58-vuotias, yhtiökumppani on 60 ja muutama viikko sitten menehtyi läheinen ikätoverini sairauskohtaukseen; ei ole jäänyt epäselväksi, että luopumisen aika häämöttää jo. Pitkän yrittäjäuramme takia kuulumme auttamattomasti joukkoon, jonka tulee valmistautua omistajanvaihdokseen. Tämän on huomanneet muutkin; ostotarjouksia on tullut ja muutama tunnustelu on nytkin käynnissä. Pitäisikö meidän myydä Suomen Yrityskaupat Oy nyt… jo?

Yhtiö on omistajanvaihdoksen näkökulmasta hyvässä kunnossa.

Minun saappaani eivät enää ole liian suuret jatkajan jalkoihin. Riittävän kaukaa katsottuna niitä ei edes näy. Omistajayrittäjän rooli on kutistunut yrityksen kasvun myötä yhä enemmän vain toimitusjohtajan työksi. Toimitusjohtajuus, toisella tavalla kuin omistajuus, on ammatti, ei tapa elää. Yhtiössämme toimitaan käsikirjan mukaan, se on vakiomuotoista ja tuotteistettua. Henkilökuntamme työskentelee sujuvasti itsenäisesti siinä kuin yhteistyössäkin, tiimeissä ja ”tiimsseissä”. Sisäinen työnjako on selkeää ja rutinoitunutta. Meillä on vankka asema markkinoilla ja tunnettavuus kunnossa. Yritys kasvaa hallitusti eikä edes finanssikriisi, koronavuodet eikä Ukrainan sotakaan ole kasvua tyrehdyttänyt. Tästä olisi hyvä jatkaa.

Yritys olisi nyt siis hyvin luovutettavissa, vaan miten on laita meidän omistajien?

Kuunnellessani Erja Raution tarinaa yrityskaupan henkisestä vuoristoradasta, hämmästyin huomatessani tuntevani samoin; myyntimotivaatio menee ja tulee. Siis minullakin, joka olen yli 25 vuotta tarkastellut muiden henkistä tuskaa myyntiaikeissa! Missä on viileä harkintani ja pragmaattisuuteni?

Yhtäältä meillä ei ole mikään pakko tai kiire myydä osakkeitamme. Jos alalta löytyisi ostettavaa, luultavasti innostuisin siitä enemmän. Mutta toisaalta, myyjänä meidän tulisi myydä nyt, koska ostajan kannattaisi iskeä kyntensä yritykseemme juuri tällaisena, kuin se nyt on. Itsekin olen monesti sanonut, että myydä pitäisi silloin, kun luopuminen tuntuu vaikeimmalta. Luonnollisesti mistä tahansa hyvästä luopuminen siltä tuntuu; se on hyvän merkki.

Luopumispäätös olisi helpompi silloin, kun muita vaihtoehtoja ei enää olisi; olisi vain pakko luopua. Siihen tilanteeseen ei pitäisi yhdenkään yrittäjän joutua, ei meidänkään, koska ajoissa luopuminen tuottaa kaikkein parhaimmat lopputulokset kaupan kaikille osapuolille.

Tunteiden vuoristorataani mutkistaa vielä se, että alan ammattilaisena tiedän yrityskaupan vaihtoehtoja olevan monia, siinä missä maallikko vain miettii myykö kaikki tai ei mitään. Mikään hyvistä vaihtoehdoista ei ole absoluuttisesti paras. Vuosien päästä kaupan jälkeen asia varmasti kirkastuu, mutta se ei auta tässä ja nyt. Kaupan paras vaihtoehto ei oman yrityksen myynnissä ole automaattisesti se, jossa on korkein kauppahinta. Ei, vaikka korkea kauppahinta auttaa sietämään paremmin huonompiakin kaupan muita ehtoja tai epämieluisaa ostajaa. Minuakin kiinnostaa kauppahinnan lisäksi todella paljon, mitä kaupan jälkeen tapahtuu yritykselle ja erityisesti sen ihmisille, kenen käsissä Suomen Yrityskaupat menestyy. Ja tietysti se, mitä tapahtuu minulle.

Mahdollista luopumisentuskaani helpottaa se, että tähän mennessä yksikään ostajakandidaatti ei ole ollut päästämässä minua pois vuosiin. Teen unelma hommaani ja ehdotus sopii minulle hyvin. Meillä on ollut välittäjiä, jotka ovat tehneet menestyksellä töitä yli 70-vuotiaaksi. Siis jopa 12 vuotta olisi meikäläiselle teräsvaarillekin työaikaa jäljellä. Noh, en minä ihan noin työhullu ole, onneksi minulla on muutakin elämää elettävänä.

Entä oikea aika, onko se nyt?

Oikeaa aikaa yrityksen myynnille ei olekaan, on vaan aikoja. Myyntipäätöksen tekee hyväksi vain se, kenelle myydään ja millä ehdoilla. Vaikka aika olisi kuinka otollinen, kaupan muut tekijät voivat pilata parhaimmankin hetken. Aikaan emme voi vaikuttaa, mutta muihin kaupan tekijöihin kyllä. Siksi huonokin aikoina voidaan tehdä onnistuneita kauppoja.

Miksi luopuisimme nyt? Juuri päättyneissä kehityskeskusteluissamme jokainen ketjuumme kuuluva kertoi haluavansa kuulua tähän porukkaan. Niin minäkin. Meillä on huippu hyvä henkilökunta, työilmapiiri ja yhteistyöhön hitsautuneet yritysvälittäjät parhaimmasta päästä. Yritys on kasvanut jo sen kokoiseksi, että pystymme tekemään asioita, joista ennen ei edes uneksittu. Yrityksen talous on terveellä pohjalla. Kuljemme kehityksen kärjessä monella tavalla ja nopeasti. Työkalumme ja palvelumme ovat modernit ja pitkälle digitalisoidut. KV-kauppamme on hyvässä vauhdissa; tänä vuonna olemme myyneet yrityksiä mm. USA:han, Ranskaan ja Ruotsiin. Parhaillaan neuvottelemme puolalaisen keskisuuren yrityksen kaupasta Tanskaan. Hyvä myynnin syy voisi ollakin se, että sillä varmistaisimme kaiken hyvän jatkuvuuden ja nykyistä leveämmillä hartioilla yritys voisi kasvaa pienestä yrityksestä keskisuureksi. Uudet omistajat toisivat uudet mahdollisuudet.

Tunnustettava siis on, minulla on aivan samat ongelmat kuin muillakin yrittäjillä, joiden yritys menestyy ja tulevaisuus näyttää hyvältä eikä pakkoa myydä ole. Näissä tilanteissa realiteetit eivät yksin paina, tunteillakin on sijansa. Ulkopuolisina meidän on kovin helppo antaa neuvoja muille ihmisille heidän ongelmissaan. Se on, yllättävää kyllä, hyvä asia, sillä juuri nämä, ehkä tunteettomatkin näkemykset saattavat auttaa tuskailijaa löytämään sen langanpään, joka johtaa päätöksiin ja elämässä eteenpäin. On hyvä, että asioitamme katsotaan myös etäämpää. Kenties minunkin olisi hyvä keskustella asiasta yritysvälittäjän kanssa?

Miten siis on, myydäkö vaiko eikö?

Vanha totuus on se, että mitään kauppaa ei synny ennen kuin myyjät ovat oikeasti päättäneet myydä yrityksensä. Siksi vastaus on sitenkin aika helppo. Pallo tällaisissa tilanteessa on ostajalla. Myyjä ei voi vastausta antaa ennen kuin ostaja on tehnyt konkreettisen tarjouksen. Vasta sen jälkeen on myyjän vuoro.

Hauskaa joulua ja menestyksekästä uuttavuotta jokaiselle!

Juha Rantanen, toimitusjohtaja

Suomen Yrityskaupat Oy

Kirjoitus julkaistu alunperin Omistajanvaihdosfoorumissa, www.ov-foorumi.fi
Omistajanvaihdosfoorumin tavoitteena on yrityskauppojen ja sukupolvenvaihdosten vauhdittaminen. Hankkeen rahoittajina ovat työ- ja elinkeinoministeriö sekä Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Suomen Yrittäjät, Finnvera, Business Finland, Perheyritysten liitto, Nordea, Suomen uusyrityskeskukset ja Suomen Yrityskaupat. Ov-foorumissa ovat mukana myös SEKES, Suomen Yrityskummit ja Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja Lappeenrannan Teknillinen Yliopisto.

Omistajanvaihdoksen syyt ovat tärkeää tietoa niin myyjälle, ostajalle kuin rahoittajallekin.

Kun yrityksen omistaja on päätynyt luopumaan yrityksestään taustalla on aina erilaisia tekijöitä ja syitä. Samoin ostajalla on kiinnostukseensa omat -osin käänteisetkin- perusteensa. Yhtä kaikki; omistajanvaihdokseen olennaisena asiana kuuluu riittävä avoimuus myös yrityskaupan syistä. Niin myyjän kuin ostajan motiivit yrityskaupan toteuttamiseen on tärkeää olla osapuolten tiedossa, jotta mahdollisilta yllätyksiltä ja jälkiselvittelyiltä vältyttäisiin. Yhtä lailla rahoittaja tarvitsee tiedot omistajanvaihdoksen taustoista, miksi lopulta myyjä myy ja ostaja ostaa.

Myyntipäätös voi olla monen tekijän summa

Yrityksen omistaja on yleensä jo pitkään harkinnut yritystoiminnasta luopumista eikä päätös ole läheskään aina kovin helppo. Yritysmyynnin syynä on usein halu siirtyä jo ”vapaalle” pitkän, useita vuosia tai vuosikymmeniä kestäneen yrittäjäuran jälkeen. Mutta myynnin syynä voi olla myös muita tekijöitä, jotka ostajan ja rahoittajan on hyvä tietää. Onko myyjän tahtotilana edelleen yritystoiminnan jatkuvuuden turvaaminen, joka on tyypillistä esimerkiksi sukupolvenvaihdoksissa vai onko kyseessä enemmänkin kiinnostus yrityksestä saatavaan kauppahintaan? Vai onko taustalla tarve saada yritykseen esimerkiksi kasvua ja laajentumista varten uusia osaomistajia tai uusi pääomistaja ja sitä kautta lisää pääomia sekä osaamista?

Myyjän perusteilla yrityskauppaan, mutta varsinkin myyjän tuella yrityksen ostajalle on suuri merkitys yritystoiminnan jatkumisen onnistumiseen. Omista lähtökohdistaan riippuen myyjä voi sovittavalla tavalla tarjota osaamistaan ja verkostoaan esimerkiksi tietyn ajan uuden omistajan tueksi. Myyjän tuki voi olla myös taloudellista esimerkiksi osaomistuksen tai vaikkapa niin sanotun välirahoituksen tai muun rahoitustuen ja vakuuden muodossa.

Omistajanvaihdoksen rahoittajana pankki pyrkii aina ensinnäkin selvittämään myyjän ”juurisyyt” kaupalle ja hänen mahdolliset tarkoituksensa tukea yritystoiminnan ostanutta osapuolta. Mikäli syyt omistajanvaihdokseen eivät ole riittävän selkeitä tai rahoittaja ei muutoin onnistuisi saamaan riittävää selvyyttä yrityskauppaan johtavista syistä ja myyjän mahdollisesta tuesta ostajalle, rahoituksen saamisen edellytykset ovat todennäköisesti haastavammat. Tässä tilanteessa varmasti myös ostaja joutuisi tarkemmin harkitsemaan omistusjärjestelyn tarkoituksenmukaisuutta.

Ostopäätöksen tarkkaa harkintaa

Rahoittaja perehtyy mahdollisimman tarkoin yritykseen taloudelliseen tilaan ja toiminnan mahdollisuuksiin, mutta myös ostajan kykyyn toimia yritystoiminnan jatkajana ja kehittäjänä. Itse asiassa myös ostajan on syytä tehdä omista edellytyksistään avoin analyysi. Keskeisiä asioita ovat muun muassa motiivi ja motivaatio yrityksen hankintaan, ostajan koulutus, kokemus ja osaaminen yritystoiminnan jatkamiseen. Samoin ostajan oma kyky ja halu tukea taloudellisesti yrityskauppaa sekä yritystoiminnan jatkuvuutta ovat harkittavia asioita. Yritystoiminta on merkittävästi myös osaavan henkilöstön varassa, joten henkilöstön ja varsinkin yrityksen avainhenkilöiden sitoutuminen -yritystoiminnan jatkuvuuden turvaajana- uuteen omistajaan on aina tavalla tai toisella varmistettava. Luonnollisesti rahoittajana toimiva pankki selvittää vielä muun muassa yrityksen liiketoimintahistoriaa, liikeideaa sekä asemaa kilpailijakentässä, toki myös lukupuolta kannattavuuden, tase-aseman ja kassavirran osalta sekä ostajan suunnitelmia ja ennusteita tulevasta liiketoiminnasta tarvittaessa eri herkkyysanalyysein.

Myös myyjä on usein edelleen kiinnostunut yrityksen tulevaisuudesta uuden omistajan omistuksessa, varsinkin jos hän on esimerkiksi tehnyt elämäntyönsä perustamassaan yrityksessä, jonka palvelukseen on jäämässä tuttu henkilöstö ja yrityksen verkostoon tutut yhteistyökumppanit.

Onnistunut omistajanvaihdos on kaikkien etu

Vaikka kaupan osapuolet ovat ”eri puolella pöytää” niin omistajanvaihdoksen onnistumisessa intressit ovat yhtenevät. Kun omistajanvaihdos prosessina on eri osapuolille muutoinkin monin tavoin haastava ja työläs, sujuva ja avoin yhteistyö turvaa parhaiten omistajanvaihdoksen hyvän lopputuloksen ja yritystoiminnan jatkuvuuden.

Markku Fränti
Head of Corporate Advisory & CRA
Nordea, Business Banking Finland

Kirjoitus julkaistu alunperin Omistajanvaihdosfoorumissa, www.ov-foorumi.fi
Omistajanvaihdosfoorumin tavoitteena on yrityskauppojen ja sukupolvenvaihdosten vauhdittaminen. Hankkeen rahoittajina ovat työ- ja elinkeinoministeriö sekä Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Suomen Yrittäjät, Finnvera, Business Finland, Perheyritysten liitto, Nordea, Suomen uusyrityskeskukset ja Suomen Yrityskaupat. Ov-foorumissa ovat mukana myös SEKES, Suomen Yrityskummit ja Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja Lappeenrannan Teknillinen Yliopisto.

Kokoomateos pk-yritysten omistajanvaihdosilmiö julkaistiin valtakunnallisen omistajanvaihdosviikon yhteydessä keskiviikkona 2.11.2022 Omistajanvaihdoskonferenssissa Naantalissa.

Tulevan kolmen vuoden aikana yli 55-vuotiaista yrittäjistä 55 % aikoo luopua päävastuusta yrityksessään, joka toteutuessaan tarkoittaisi yli 7 000 omistajanvaihdosta pelkästään yrittäjän ikääntymisestä johtuen. Koska suurin osa yrityskannastamme on mikroyrityksiä, myös suurin osa omistajanvaihdoksista tapahtuu mikro- ja pk-yrityksissä. Suurten yritysten yrityskaupoista on paljon kansainvälistä tutkimusta, mutta pienempien yritysten omistajanvaihdoksista tietoa on vähemmän.

Suomi on profiloitunut positiivisesti eurooppalaisessa kontekstissa pk-yritysten omistajanvaihdosten edistäjänä ja siinä, että omistajanvaihdosten ekosysteemin kehittäminen pyrkii nojaamaan tutkittuun tietoon ja osaamiseen. Vuodesta 2017 Omistajanvaihdosfoorumi on koordinoinut valtakunnallista edistämistyötä.

”Pk-yritysten omistajanvaihdosilmiötä käsittelevä kokoomateos tarjoaa laajan läpileikkauksen tutkijoiden ja käytännön asiantuntijoiden omistajanvaihdostietämyksestä. Tavoitteena on kiteyttää ja tehdä näkyväksi tutkittu tieto ja käytännön asiantuntemus pk-yritysten omistajanvaihdoksista ja niiden tilannekuvasta sekä edistämisestä Suomessa,” kertoo Seinäjoen ammattikorkeakoulun tutkijayliopettaja Anmari Viljamaa, toinen teoksen toimittajista

Lähes 400 sivun kokoomateoksessa 24 kirjoittajaa korkeakouluista, yrittäjä- ja elinkeinoelämän järjestöistä sekä yksityisistä asiantuntijayrityksistä

Teoksen tuottamiseen osallistui 24 kirjoittajaa, jotka ovat toimineet pitkään teeman parissa. Artikkeleita ovat tuottaneet mm. eri korkeakoulujen, Finnveran, Suomen Yrittäjien, EK:n ja Perheyritysten liiton asiantuntijat sekä yritysvälittäjät. Kirjan 23 artikkelia on jaettu neljän teeman alle: (1) Suomalainen omistajanvaihdosekosysteemi, (2) Kohti omistajanvaihdosta, (3) Omistajanvaihdoksen toteuttaminen ja (4) Omistajanvaihdoksen vaikutukset. Artikkelit käsittelevät mm. tilitoimistojen roolia pienten yritysten omistajanvaihdoksissa, earn out -menettelyn etuja ja haittoja, yrityksen arvonmääritystä, omistajastrategian merkitystä sukupolvenvaihdoksessa, ostamalla yrittäjäksi ryhtymistä, yrityksestä luopujan hyppyä tuntemattomaan sekä perheyritysten lasten sukupolvenvaihdosaikomuksia.

Teoksen toimittivat KTT Anmari Viljamaa ja KTT, dosentti Elina Varamäki Seinäjoen ammattikorkeakoulusta (SeAMK). Pk-yritysten omistajanvaihdokset on Seinäjoen ammattikorkeakoulun vahvuusala ja pitkäaikainen tutkimuskohde.

”Teoksen julkaisu on osa Suomessa ensimmäistä kertaa toteutettavaa Omistajanvaihdosviikkoa. Teos kokoaa kattavasti omistajanvaihdostietämyksen yksiin kansiin ja tarjoaa varmasti paljon hyödyllisiä näkökulmia niin luopuville yrittäjille ja potentiaalisille jatkajille kuin yrittäjyyden edistäjille ja yhteiskunnan päättäjille”, toteaa Omistajanvaihdosfoorumin puheenjohtaja Jari Huovinen EK:sta

Teos on luettavissa Omistajanvaihdosfoorumin sivuilta: Pk-yritysten omistajanvaihdosilmiö 2022

Lisätietoja:

Tutkijayliopettaja, KTT Anmari Viljamaa,
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
p. 040 830 2397, [email protected]